Elämää Espanjassa

Kuten jo aikasemmassa kirjoituksessani viittasin, elämä täällä on monilta osin erilaista kuin Suomessa. Iso asia on erilainen elämänrytmi, ja ennen kaikkea ruokarytmi, johon on ollut totuttelemista. Kun Suomessa syödään lounas 11-12 aikaan, täällä syödään vain välipalaa ja lämmin ruoka noin kolmen maissa. Aluksi työpäivän aikana kaipasi lämmintä ruokaa, mutta nyt vatsa on jo tottunut siihen, että työpäivän aikana syödään voileipä ja siinä se. Iltapalaa täällä ei myöskään syödä, sillä päivällinen syödään yhdeksän maissa.

Madridissa on valtavasti nähtävää ja joka kadunkulmalla on kauniita rakennuksia, joita tekisi mieli jäädä ihastelemaan pidemmäksi aikaa. Tämä on yllättänyt minut erittäin positiivisesti, ja usein huomaankin haaveilevani, miten ihanaa missäkin talossa olisi asua. Tällaiseen ilmiöön ei ole Suomessa tottunut. Tuntuu myös että tavalliset kauniiden talojen lisäksi katukuvasta löytyy paljon merkittäviä rakennuksia ja maamerkkejä näkyy myös paljon. Madrid onkin kaiken kaikkiaan valtavan kaunis kaupunki kauniine rakennuksineen! Saisin varmasti kulutettua useammankin päivän vain kävelemällä ympäri kaupunkia ja ihastelemalla kaikkia vastaan tulevia rakennuksia.

Yksi asia, johon olen kiinnittänyt huomiota on kinkun myynti. Kun Suomessa kinkkua myydään valmiiksi pakattuna tai konsulenteilta ostettuna, täällä roikkuu kokonaisia kuivattuja kinkkuja rivissä lähestulkoon joka ruokakaupassa. Kinkkuja varten on myös omia myymälöitä, varsinkin ydinkeskustassa niitä näkee useita. Aluksi näky vähän jopa ällötti (kuten myös haju) mutta nyt siihen on jo tottunut. En ole kuitenkaan vielä niin sinut kinkkutiskien kanssa, että olisin itse päätynyt niillä asioimaan.

Suomessa en ole ollut sairaala-apteekissa harjoittelussa, joten jo pelkästään sairaalamaailmaan astuminen oli minulle ihan uusi kokemus. Espanjassa lääketeknikoilla on enemmän vastuuta ja laajemmin työtehtäviä kuin Suomessa. Jopa sytostaattien valmistus on teknisen henkilökunnan vastuulla. Onkin ollut todella mielenkiintoista päästä seuraamaan lääketeknikoiden työtä täällä, sillä täällä pääsen osallistumaan sellaisiin työtehtäviin joihin en Suomessa pääsisi. Lääkkeiden valmistus onkin ollut lempi osa-alueeni töissä. Työpäivät ovat sairaala-apteekissa noin seitsemän tunnin mittaisia ja tehdään kahdessa vuorossa, joko alkaen kahdeksalta tai kahdelta, joten niiltä osin rytmi on samankaltainen kuin Suomessa. Palkkataso on täällä paljon matalampi kuin Suomessa ja lääketeknikon palkka onkin vain noin tuhat euroa kuukaudessa.

  

Työkaverini ovat valtavan ihania ja avuliaita, kuten myös kaikki muut täällä tapaamani henkilöt. Espanjalaiset tuntuvatkin olevan varsin vieraanvaraisia, kohteliaita ja avuliaita. Se on yllättänyt positiivisesti, vaikka odotukset eivät suinkaan olleet negatiiviset!